Virheellisesti tehty viemäriliitos kaivettiin eilen esiin talon alta. Oikea viemärilinja meni noin 10 sentin päässä tästä sadevesiviemäristä. Niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Kaikeksi onneksi linjat sijaitsivat juuri ja juuri varaston lattian alla, joten lämmöllä ja rakkaudella tehty vessa siinä seinän toisella puolella vältti purkutuomion. Se onkin ainoa asia koko alakerrassa jota ei ole purettu.
Levyseinien alareunoista on ajettu 20 senttiä levyä pois, kaikki lattiat on purettu ja keittiön alakaapit samoin. Kosteutta on ilmeisesti odotettua vähemmän, mutta lopullisesti tämä selviää ensi viikolla, jolloin maanvaraisen lattiavalun alapuolinen tila saadaan tutkittua. Sitä varten valuun porataan kymmeniä reikiä, jotka putkitetaan.
Purkutyöt ovat sujuneet vauhdikkaasti ja siististi. Ainoa kämmi sattui sille kaverille, joka ajoi levyseinien alaosista siisnat pois - yhden seinän mukana katkesivat varaston lattialämmityksen syöttöjohto ja anturin johto. Ensto ei kuulemma anna muiden kuin valtuutettujen Ensto-asentajien korjata näitä.
Muuttofirman toimeksiantoon kuului asuntoon jääneiden tavaroiden suojaus remonttipölyltä. Vakuutusyhtiö vielä muistutteli heitä tästä, mutta eipä ole kuulunut puolta sanaa sieltä päin. Onneksi purku-urakoitsija teki ala- ja yläkerran väliin osastoinnin. Yläkertaan pääsee ihanasta vetoketjuovesta. How cool is that.
Hellholessa on aina yhtä ihanaa. Päivällä aurinko lämmittää isojen ikkunoiden kautta asunnon pätsiksi, ja yöllä heikkotehoinen lämmitys ei saa höngittyä sen vertaa kuumaa kämpään, ettei varpaat olisi joka aamuna puoliksi jäässä. Vai onko Hellholessa säädetty veden virtaaman lisäksi myös keskuslämmitysjärjestelmä ekotehokkaaksi säästöpossuksi? Jos on, niin olisivat saman tien karhentaneet lattiat tikkuisiksi ja johtaneet sähköt keittiön tiskipöytään - samanlaisia kidutuskeinoja nuokin.
Viime yön myrsky oli mielenkiintoinen kokemus. Olen lähes koko ikäni asunut tasakattoisissa kerros- ja rivitaloissa, joissa myrskyä ei juuri huomaa. Rivipeltikaton alla kuuluu vanhan viisauden mukaan "rahan ääni" - ja minkälainen ääni tuo onkaan! Pellit paukkuivat ja kattotuolit nitisivät. Meteli oli kuin Dresdenin pommituksissa. Lapset pelkäsivät ja heikkoja hirvitti. Yön harvojen äänettömien hetkien aikana huomasin pelkääväni "rahan äänen" lentäneen tuulen voimasta Pikkukoskelle saakka, tai vähintään naapurin takapihalle. Ihmeekseni havaitsin aamulla katon olevan paikallaan. Ehkä Hellholessa on säästetty monessa asiassa, mutta katto on sentään kunnolla tehty. Vaan ei äänetön.
Se, mikä siellä katolla paukkuu ja kolisee, ei välttämättä aina ole itse katto. Meillä mekkaloivat ilmanvaihtohormien päälle taiteillut peltiset "hatut" ja ääni kulkeutuu niitä hormeja pitkin rakenteisiin. Tunnelma ensikuulemalta on kyllä juuri sellainen, että peltikatto siellä tuulessa lepattaa.
VastaaPoista