Niin lähellä, mutta silti niin kaukana

Sadevesiviemäriin tehty lattiakaivoliitos on nyt tukittu ja kaivon putki liitetty oikeaan paskaviemäriin. Arvatkaa, oliko oikea viemäri kovinkin kaukana sadevesiputkesta - aivan oikein, ei kovin kaukana. Etäisyyttä oli ehkä 15 cm. Pieni heitto, iso vahinko. Virheen tehnyt putkiliike ei kuulemma halunnut tulla virhettään välttämättä korjaamaan, joten kuivauslafka tilasi siihen jonkun toisen putkiliikkeen.

Purkuporukka on tehnyt aivan hämmästyttävän siististi työnsä. Olen käynyt kämpällä lähes päivittäin, mutta kertaakaan en ole nähnyt yhtään roskia tai purkujätteitä missään. Lattiavalusta pojat onnistuivat menemään läpi niin ettei samassa varastotilassa oleva lattialämmitys vaurioitunut. Seinää purkaessa lattialämmityksen syöttöjohdot katkesivat, mutta tuo on pieni vahinko. Uskon, että hyvin purettu on puoliksi kasattu. Vahva uskon pitää tietysti ollakin, kun käy niitä purettuja tiloja ja paljaita betonipintoja ihailemassa.

Kosteus- tai sisäilmamittausten tuloksista minulla ei ole mitään tietoa, mutta kovin kuivalta rakenteet näyttävät. Oikein hyvällä tuurilla voisimme sittenkin päästä siihen Finnairin lupaukseen, eli Jouluksi kotiin.

Hellholessa on kylmä kuin ryssän helvetissä. Lämmönjakohuone on huoneistomme alapuolella kellarissa, joten ajattelin käydä vilkaisemassa lämmityksen asetuksia. Väärin ajateltu. Vuokralaisen avaimilla ei pääse lämmönjakohuoneeseen. Kävi samoin kuin putkimiehelle liitosta tehdessä; niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Vaikka tämä käytännössä pikkuisen viharmittikin, täytyy periaatteelle nostaa hattua; omistajan ja hyyryläisen välillä on vielä se pieni ero omistajan hyväksi. Kaikkea ei ole uhrattu tasapäistämisen alttarille. Tämä ajatus pitää minut lämpimänä, kun kirpeät syysillat viilentävät Hellholen kalseat asuintilat jonnekin inhimillisen sietokyvyn rajoille.