Lankesin viimeksi kertomaan purkutöiden siisteydestä ja joutuisuudesta lavein ylisanoin, vaikka työ on vielä kesken. Olisi pitänyt oppia omista virheistään jo ensimmäisellä kerralla, eli siitä kun erehdyin kehumaan vakuutusyhtiön toimintaa ennen aikojaan. Persiilleenhän se meni, silloinkin.
Nyt herrat remppamiehet ovat viettäneet tuottoisan perjantaipäivän askarrellen levyseiniin paikkapaloja. Levyseinistä kun jouduttiin sahaamaan noin 20 sentin siisnat alhaalta pois kuivumisen varmistamiseksi ja alajuoksujen desinfioimiseksi. Osa levyseinistä on alkuperäisiä lastulevyseiniä, jotka on aikanaan tapetoitu ja nyt viime keväänä kietaistu tasoitetapetit päälle ja siihen maali. Osa on sitten maalattuja kipsilevyseiniä.
Kipsilevyseinän voi periaatteessa paikata sopivalla kipsilevyn palalla ja runsaalla tasoitteella. Sen korjauspalan tekeminenkään ei ole mikään mahdoton homma, kun kipsilevyä on aikas helppo muotoilla sopivan kokoiseksi. Lastulevyn paikkaaminen onkin toinen juttu. Lastulevyn saumat jätetään sen verran auki, että levyille jää liikevaraa. Noita voi toki nauhoittaa lasikuitunauhalla, mutta lopputulos on yleensä lyhytikäinen.
Jos minun pitäisi tehdä noita korjaustöitä, uusisin ilman muuta koko levyseinät kerralla. Materiaalin menekki on suurempi, mutta työn määrä aivan merkittävästi pienempi. Kipsilevy maksaa kympin verran /kpl. Työmiehen työtunnista laskutetaan oletettavasti neljänkympin pintaan, jos (ja kun) maksetaan tessin mukaista palkkaa, hoidetaan työnantajamaksut ja otetaan työstä vielä yritykselle pieni kate. Kaksi miestä ei saanut päivässä tehtyä ja asennettua kaikkia paikkapaloja. Jos loppumatkaan menee puolikas päivä, niin suoritus on aivan kelvollinen. Tähän päälle saumojen kittaus ja nauhoitus, hionta, kittaus, hionta, kittaus, hionta, kittaus, hionta, kittaus, hionta, kittaus ja hionta. Saumathan eivät ole ohennettuja, kuten kipsilevyjen vierekkäiset saumat ovat, vaan aivan normaaleja paksuja saumoja. Pattihan tuohon jää aivan väistämättä, vaikka nuo kittaukset ja hiomiset vievät hyvinkin pari päivää aikaa.
Jos levyseiniä on jotain 10 metriä, niin uusilla kipsilevyillä materiaalikustannus olisi ollut satasen, nyt ehkä parikymppiä. Uudet levyt olisi asentanut koko matkalle päivässä, hyvällä tahdilla ehkä tasoittanut ja nauhoittanutkin. Ja pinta olisi ollut valmis maalattavaksi. Eivätkä saumat olisi porsineet ikinä. Mikä parasta, kokonaishinta olisi ollut huomattavasti alempi.
Taloyhtiön hallitus pyysi hankkimaan urakkaan valvojan. Nyt valvoja onkin tarpeen. Ryhdikäs valvoja todennäköisesti revityttää ne paikkopalat helvettiin ja levytyttää seinät kokonaan uusiksi.
Olen tehnyt itselleni huoneentaulun remontin säännöistä. Ensimmäinen sääntö onkin tuossa otsikossa. Ja kuten arvata saattaa, kuuluu toinen sääntö näin: Ei ole muita sääntöjä. Innostuin säännöistäni niin paljon, että annoin tatuoida ne käsivarteeni. Ensimmäisestä tuli tosi hyvä, ja kerroinkin tämän tatuoijalle. Nyttemmin toinen sääntö kuuluu käsivarteni tatuoinnin mukaan näin: Ei ole muita säätöjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti