Keväällä tehdyn remontin ilo jäi lyhytaikaiseksi - purkutyöt alkoivat tänään. Keittiön kaapistot on jo purettu ja alakerran loput jalkalistat revitty irti. Purkutyötä oli tänään tekemässä kaksi kuivausfirman työntekijää, joiden mukaan koko olohuoneen parkettilattia on käsketty petkelöimään irti, samoin kuin alakerran muut lattiapinnoitteet. Siinä menee keittiön uusi laattalaminaatti ja varaston ja vessan uudet klinkkerit lattialämmityksineen. Toisessa varastossa on alkuperäinen muovimatto, jota ei ehkä tule niin ikävä. Huolella tehdyn ja teetetyn työn repiminen sai sydämeni itkemään verta.
Jossain vaiheessa pitää valita uudet lattianpäällysteet. Purettava parketti on oikeaa liimattua tammisauvaparkettia, joka vanhanaikaisesta ulkonäöstään huolimatta on aivan viimeisen päälle huipputuote. Ja samalla ylivoimaisesti kallein parketti. Asunnon edelliset omistajat olivat pitäneet lattian hyvässä kunnossa, me hiotutimme ja lakkautimme sen puoli vuotta sitten uuden veroiseksi. Tilalle pitäisi saada samanlainen, mutta nyt on tilaisuus katsoa myös vaihtoehdot. Eiköhän tuo ole vakuutusyhtiön kannalta aika sama mikä parketti siihen tulee, kunhan hinta ei ylitä tuollaisen liimaparketin hintaa. Remppamiehet ehdottivat lankkuparkettia. Täytynee käydä tutustumassa Parketti Romanoffin valikoimiin.
Laatoitusten osalta homma on helpompi. Laatat ovat Pukkilan mallistoa ja niitä lienee saatavilla aivan lyhyelläkin toimitusajalla. Ja neliömäärät ovat niin vaatimattomat, ettei noille kerry hintaakaan. Keittiön laminaattilattia on saumoistaan turvonnut, eikä ole enää uudelleen asennettavissa. Tilalle tullee samanlainen laattalaminaatti, tosin valkoinen väri vaihtuu käytännön syistä tummempaan.
Levyrakenteisten väliseinien alaosasta leikataan parikymmentä senttiä pois rakenteiden kuivattamiseksi ja kaikki kynnykset ja karmit poistetaan. Lattiaa avataan ainakin reuna-alueilta ja siihen porataan alapohjan tarkastamiseksi aukkoja. Ja virheellisen putkityön korjaamiseksi joko vessan tai varaston tai molempien lattiavalu on avattava kokonaan ja kaivauduttava maan sisään. Meillä on maanvarainen laatta, jonka alla styroksia ja sen alla hienoa hiekkaa. Tuo hiekka on viheliäistä kaivettavaa. Kun kaivaa lapiollisen pois, tilalle valuu vähintään kaksi lapiollista (älköön kukaan väittäkö ettei tuo ole mahdollista - on se!). Ainoa keino kaivaa on tehdä muottikehikko, joka ikään kuin kaivetaan hiekan sisään - tai hakataan sinne ja kaivetaan tyhjäksi.
Täällä Hellholessakin on ollut kaivuutöitä. Ulkona on portaikko, josta säännöllisesti kuljemme. Portaikon lastenvaunurampin kohdalla oleva yksi askelma oli lähtenyt pintavesien mukana, eikä kukaan ole viitsinyt tehdä sille mitään. Kaikki asuvat täällä vuokralla, eikä vuokralaisten hommiin kai kuulu tehdä mitään yhtiön eteen. Eikä yhtiöllä ole edes omaa lapiota (tai sen on joku vuokralainen snutannut l. käsittänyt l. nussinut l. pöllinyt l. sosialisoinut). Ajattelen asian niin, että naapurieni hyvinvointivaltiossa huoltoyhtiö korjaa yhteiset viat ja laskuttaa omistavaa luokkaa. Minun hyvinvointivaltiossani teen sen minkä pystyn, tässä tapauksessa hain kotoa spaaden ja taputtelin soran paikalleen portaan puukehikon sisään. Nyt siitä voi kulkea putomatta välillä puoli metriä maan sisään. Aikaa meni minuutti tai kaksi, spaade l. lapio tarttui kotoa matkaan kun hain sieltä jotain muuta tavaraa. Hyvä minä. Päivän hyvä työ ei kuitenkaan auta unohtamaan sitä sydänsurua, jonka kodin repiminen palasiksi aiheutti. Jäiköhän sitä Zinfandelia johonkin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti