Ensimmäinen sääntö: älä koskaan kehu ketään

Lankesin viimeksi kertomaan purkutöiden siisteydestä ja joutuisuudesta lavein ylisanoin, vaikka työ on vielä kesken. Olisi pitänyt oppia omista virheistään jo ensimmäisellä kerralla, eli siitä kun erehdyin kehumaan vakuutusyhtiön toimintaa ennen aikojaan. Persiilleenhän se meni, silloinkin.

Nyt herrat remppamiehet ovat viettäneet tuottoisan perjantaipäivän askarrellen levyseiniin paikkapaloja. Levyseinistä kun jouduttiin sahaamaan noin 20 sentin siisnat alhaalta pois kuivumisen varmistamiseksi ja alajuoksujen desinfioimiseksi. Osa levyseinistä on alkuperäisiä lastulevyseiniä, jotka on aikanaan tapetoitu ja nyt viime keväänä kietaistu tasoitetapetit päälle ja siihen maali. Osa on sitten maalattuja kipsilevyseiniä.

Kipsilevyseinän voi periaatteessa paikata sopivalla kipsilevyn palalla ja runsaalla tasoitteella. Sen korjauspalan tekeminenkään ei ole mikään mahdoton homma, kun kipsilevyä on aikas helppo muotoilla sopivan kokoiseksi. Lastulevyn paikkaaminen onkin toinen juttu. Lastulevyn saumat jätetään sen verran auki, että levyille jää liikevaraa. Noita voi toki nauhoittaa lasikuitunauhalla, mutta lopputulos on yleensä lyhytikäinen.

Jos minun pitäisi tehdä noita korjaustöitä, uusisin ilman muuta koko levyseinät kerralla. Materiaalin menekki on suurempi, mutta työn määrä aivan merkittävästi pienempi. Kipsilevy maksaa kympin verran /kpl. Työmiehen työtunnista laskutetaan oletettavasti neljänkympin pintaan, jos (ja kun) maksetaan tessin mukaista palkkaa, hoidetaan työnantajamaksut ja otetaan työstä vielä yritykselle pieni kate. Kaksi miestä ei saanut päivässä tehtyä ja asennettua kaikkia paikkapaloja. Jos loppumatkaan menee puolikas päivä, niin suoritus on aivan kelvollinen. Tähän päälle saumojen kittaus ja nauhoitus, hionta, kittaus, hionta, kittaus, hionta, kittaus, hionta, kittaus, hionta, kittaus ja hionta. Saumathan eivät ole ohennettuja, kuten kipsilevyjen vierekkäiset saumat ovat, vaan aivan normaaleja paksuja saumoja. Pattihan tuohon jää aivan väistämättä, vaikka nuo kittaukset ja hiomiset vievät hyvinkin pari päivää aikaa.

Jos levyseiniä on jotain 10 metriä, niin uusilla kipsilevyillä materiaalikustannus olisi ollut satasen, nyt ehkä parikymppiä. Uudet levyt olisi asentanut koko matkalle päivässä, hyvällä tahdilla ehkä tasoittanut ja nauhoittanutkin. Ja pinta olisi ollut valmis maalattavaksi. Eivätkä saumat olisi porsineet ikinä. Mikä parasta, kokonaishinta olisi ollut huomattavasti alempi.

Taloyhtiön hallitus pyysi hankkimaan urakkaan valvojan. Nyt valvoja onkin tarpeen. Ryhdikäs valvoja todennäköisesti revityttää ne paikkopalat helvettiin ja levytyttää seinät kokonaan uusiksi.

Olen tehnyt itselleni huoneentaulun remontin säännöistä. Ensimmäinen sääntö onkin tuossa otsikossa. Ja kuten arvata saattaa, kuuluu toinen sääntö näin: Ei ole muita sääntöjä. Innostuin säännöistäni niin paljon, että annoin tatuoida ne käsivarteeni. Ensimmäisestä tuli tosi hyvä, ja kerroinkin tämän tatuoijalle. Nyttemmin toinen sääntö kuuluu käsivarteni tatuoinnin mukaan näin: Ei ole muita säätöjä.

Niin lähellä, mutta silti niin kaukana

Sadevesiviemäriin tehty lattiakaivoliitos on nyt tukittu ja kaivon putki liitetty oikeaan paskaviemäriin. Arvatkaa, oliko oikea viemäri kovinkin kaukana sadevesiputkesta - aivan oikein, ei kovin kaukana. Etäisyyttä oli ehkä 15 cm. Pieni heitto, iso vahinko. Virheen tehnyt putkiliike ei kuulemma halunnut tulla virhettään välttämättä korjaamaan, joten kuivauslafka tilasi siihen jonkun toisen putkiliikkeen.

Purkuporukka on tehnyt aivan hämmästyttävän siististi työnsä. Olen käynyt kämpällä lähes päivittäin, mutta kertaakaan en ole nähnyt yhtään roskia tai purkujätteitä missään. Lattiavalusta pojat onnistuivat menemään läpi niin ettei samassa varastotilassa oleva lattialämmitys vaurioitunut. Seinää purkaessa lattialämmityksen syöttöjohdot katkesivat, mutta tuo on pieni vahinko. Uskon, että hyvin purettu on puoliksi kasattu. Vahva uskon pitää tietysti ollakin, kun käy niitä purettuja tiloja ja paljaita betonipintoja ihailemassa.

Kosteus- tai sisäilmamittausten tuloksista minulla ei ole mitään tietoa, mutta kovin kuivalta rakenteet näyttävät. Oikein hyvällä tuurilla voisimme sittenkin päästä siihen Finnairin lupaukseen, eli Jouluksi kotiin.

Hellholessa on kylmä kuin ryssän helvetissä. Lämmönjakohuone on huoneistomme alapuolella kellarissa, joten ajattelin käydä vilkaisemassa lämmityksen asetuksia. Väärin ajateltu. Vuokralaisen avaimilla ei pääse lämmönjakohuoneeseen. Kävi samoin kuin putkimiehelle liitosta tehdessä; niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Vaikka tämä käytännössä pikkuisen viharmittikin, täytyy periaatteelle nostaa hattua; omistajan ja hyyryläisen välillä on vielä se pieni ero omistajan hyväksi. Kaikkea ei ole uhrattu tasapäistämisen alttarille. Tämä ajatus pitää minut lämpimänä, kun kirpeät syysillat viilentävät Hellholen kalseat asuintilat jonnekin inhimillisen sietokyvyn rajoille.

Purkutöitä ja elämää Hellholessa

Virheellisesti tehty viemäriliitos kaivettiin eilen esiin talon alta. Oikea viemärilinja meni noin 10 sentin päässä tästä sadevesiviemäristä. Niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Kaikeksi onneksi linjat sijaitsivat juuri ja juuri varaston lattian alla, joten lämmöllä ja rakkaudella tehty vessa siinä seinän toisella puolella vältti purkutuomion. Se onkin ainoa asia koko alakerrassa jota ei ole purettu.

Levyseinien alareunoista on ajettu 20 senttiä levyä pois, kaikki lattiat on purettu ja keittiön alakaapit samoin. Kosteutta on ilmeisesti odotettua vähemmän, mutta lopullisesti tämä selviää ensi viikolla, jolloin maanvaraisen lattiavalun alapuolinen tila saadaan tutkittua. Sitä varten valuun porataan kymmeniä reikiä, jotka putkitetaan.

Purkutyöt ovat sujuneet vauhdikkaasti ja siististi. Ainoa kämmi sattui sille kaverille, joka ajoi levyseinien alaosista siisnat pois - yhden seinän mukana katkesivat varaston lattialämmityksen syöttöjohto ja anturin johto. Ensto ei kuulemma anna muiden kuin valtuutettujen Ensto-asentajien korjata näitä.

Muuttofirman toimeksiantoon kuului asuntoon jääneiden tavaroiden suojaus remonttipölyltä. Vakuutusyhtiö vielä muistutteli heitä tästä, mutta eipä ole kuulunut puolta sanaa sieltä päin. Onneksi purku-urakoitsija teki ala- ja yläkerran väliin osastoinnin. Yläkertaan pääsee ihanasta vetoketjuovesta. How cool is that.

Hellholessa on aina yhtä ihanaa. Päivällä aurinko lämmittää isojen ikkunoiden kautta asunnon pätsiksi, ja yöllä heikkotehoinen lämmitys ei saa höngittyä sen vertaa kuumaa kämpään, ettei varpaat olisi joka aamuna puoliksi jäässä. Vai onko Hellholessa säädetty veden virtaaman lisäksi myös keskuslämmitysjärjestelmä ekotehokkaaksi säästöpossuksi? Jos on, niin olisivat saman tien karhentaneet lattiat tikkuisiksi ja johtaneet sähköt keittiön tiskipöytään - samanlaisia kidutuskeinoja nuokin.

Viime yön myrsky oli mielenkiintoinen kokemus. Olen lähes koko ikäni asunut tasakattoisissa kerros- ja rivitaloissa, joissa myrskyä ei juuri huomaa. Rivipeltikaton alla kuuluu vanhan viisauden mukaan "rahan ääni" - ja minkälainen ääni tuo onkaan! Pellit paukkuivat ja kattotuolit nitisivät. Meteli oli kuin Dresdenin pommituksissa. Lapset pelkäsivät ja heikkoja hirvitti. Yön harvojen äänettömien hetkien aikana huomasin pelkääväni "rahan äänen" lentäneen tuulen voimasta Pikkukoskelle saakka, tai vähintään naapurin takapihalle. Ihmeekseni havaitsin aamulla katon olevan paikallaan. Ehkä Hellholessa on säästetty monessa asiassa, mutta katto on sentään kunnolla tehty. Vaan ei äänetön.

Sydämeni murtui tänään

Keväällä tehdyn remontin ilo jäi lyhytaikaiseksi - purkutyöt alkoivat tänään. Keittiön kaapistot on jo purettu ja alakerran loput jalkalistat revitty irti. Purkutyötä oli tänään tekemässä kaksi kuivausfirman työntekijää, joiden mukaan koko olohuoneen parkettilattia on käsketty petkelöimään irti, samoin kuin alakerran muut lattiapinnoitteet. Siinä menee keittiön uusi laattalaminaatti ja varaston ja vessan uudet klinkkerit lattialämmityksineen. Toisessa varastossa on alkuperäinen muovimatto, jota ei ehkä tule niin ikävä. Huolella tehdyn ja teetetyn työn repiminen sai sydämeni itkemään verta.

Jossain vaiheessa pitää valita uudet lattianpäällysteet. Purettava parketti on oikeaa liimattua tammisauvaparkettia, joka vanhanaikaisesta ulkonäöstään huolimatta on aivan viimeisen päälle huipputuote. Ja samalla ylivoimaisesti kallein parketti. Asunnon edelliset omistajat olivat pitäneet lattian hyvässä kunnossa, me hiotutimme ja lakkautimme sen puoli vuotta sitten uuden veroiseksi. Tilalle pitäisi saada samanlainen, mutta nyt on tilaisuus katsoa myös vaihtoehdot. Eiköhän tuo ole vakuutusyhtiön kannalta aika sama mikä parketti siihen tulee, kunhan hinta ei ylitä tuollaisen liimaparketin hintaa. Remppamiehet ehdottivat lankkuparkettia. Täytynee käydä tutustumassa Parketti Romanoffin valikoimiin.

Laatoitusten osalta homma on helpompi. Laatat ovat Pukkilan mallistoa ja niitä lienee saatavilla aivan lyhyelläkin toimitusajalla. Ja neliömäärät ovat niin vaatimattomat, ettei noille kerry hintaakaan. Keittiön laminaattilattia on saumoistaan turvonnut, eikä ole enää uudelleen asennettavissa. Tilalle tullee samanlainen laattalaminaatti, tosin valkoinen väri vaihtuu käytännön syistä tummempaan.

Levyrakenteisten väliseinien alaosasta leikataan parikymmentä senttiä pois rakenteiden kuivattamiseksi ja kaikki kynnykset ja karmit poistetaan. Lattiaa avataan ainakin reuna-alueilta ja siihen porataan alapohjan tarkastamiseksi aukkoja. Ja virheellisen putkityön korjaamiseksi joko vessan tai varaston tai molempien lattiavalu on avattava kokonaan ja kaivauduttava maan sisään. Meillä on maanvarainen laatta, jonka alla styroksia ja sen alla hienoa hiekkaa. Tuo hiekka on viheliäistä kaivettavaa. Kun kaivaa lapiollisen pois, tilalle valuu vähintään kaksi lapiollista (älköön kukaan väittäkö ettei tuo ole mahdollista - on se!). Ainoa keino kaivaa on tehdä muottikehikko, joka ikään kuin kaivetaan hiekan sisään - tai hakataan sinne ja kaivetaan tyhjäksi.

Täällä Hellholessakin on ollut kaivuutöitä. Ulkona on portaikko, josta säännöllisesti kuljemme. Portaikon lastenvaunurampin kohdalla oleva yksi askelma oli lähtenyt pintavesien mukana, eikä kukaan ole viitsinyt tehdä sille mitään. Kaikki asuvat täällä vuokralla, eikä vuokralaisten hommiin kai kuulu tehdä mitään yhtiön eteen. Eikä yhtiöllä ole edes omaa lapiota (tai sen on joku vuokralainen snutannut l. käsittänyt l. nussinut l. pöllinyt l. sosialisoinut). Ajattelen asian niin, että naapurieni hyvinvointivaltiossa huoltoyhtiö korjaa yhteiset viat ja laskuttaa omistavaa luokkaa. Minun hyvinvointivaltiossani teen sen minkä pystyn, tässä tapauksessa hain kotoa spaaden ja taputtelin soran paikalleen portaan puukehikon sisään. Nyt siitä voi kulkea putomatta välillä puoli metriä maan sisään. Aikaa meni minuutti tai kaksi, spaade l. lapio tarttui kotoa matkaan kun hain sieltä jotain muuta tavaraa. Hyvä minä. Päivän hyvä työ ei kuitenkaan auta unohtamaan sitä sydänsurua, jonka kodin repiminen palasiksi aiheutti. Jäiköhän sitä Zinfandelia johonkin?

Antaa - ottaa, kantaa pottaa

Hyvin suunniteltu on vanhan sanonnan mukaan puoliksi tehty. Fenniassa ei joko ole kuultu tätä sanapartta tai sitä ei ole ymmärretty. Nyt kun vesivaurioitunut asuntomme on tyhjillään ja valmiina kuivaus- ja korjaustöihin, ei kuivausfirma saakaan aloittaa töitä ennen kuin Fennia on hyväksynyt kustannusarvion. Ei, vaikka Fennian käsittelijä ilmoitti jo 1.9. hyväksyvänsä purkutöiden aloituksen ilman kustannusarviota. Eikä hänen mieleensä tullut tämän puolentoista kuukauden aikana pyytää sitä kustannusarviota, jotta asian olisi voinut käsitellä yhtiön byrokratian hampaissa valmiiksi siihen mennessä, kun työt voi asunnon tyhjennettyä aloittaa.

Nyt siis odottelemme kustannusarvion käsittelyä. Ehkä siitä purusta voisi vielä järjestää jonkun pienimuotoisen tarjouskilpailun. Muuttofirman kohdallahan se toimi hyvin, kuten kirjoituksessani "Markalla saa markan tavaran" kuvasin.

Sinänsä tämä takinkääntö on vain looginen jatkumo päin persettä hoidetulle hommalle. Täyden palvelun muuttokin ensin hyväksyttiin, sitten kiellettiin ja pienen purnauksen jälkeen taas hyväksyttiin. Mitähän seuraavaksi? Näin hyvällä asianhoidolla kämppä ei ole kunnossa edes ensi Juhannuksena.

Jotta kaikki ei olisi aina niin mustaa ja ikävää, niin voin todeta lähimmäisten suhtautuneen sattuneeseen vahinkoon suurella myötätunnolla ja empatialla. Monet ovat tarjonneet myötätunnon lisäksi myös apua, kuten entinen opiskelukaverini, joka ennen sijaisasunnon löytymistä tarjosi asuntoaan meille kuukaudeksi käyttöön. Myös blogiin tulleet viestit ja eräällä keskustelufoorumilla olevat postaukset ovat antaneet iloa ja voimaa, kiitos niistä!

Tuhannen tulimmaista turskattia, ruumassa on helvetinkone!

Kapteeni Archibald Haddockin huudahdus tuli hakematta mieleen, kun menimme eilen Hellholen saunaan lepuuttamaan muuton repimiä hermoja. Postilaatikon näköisestä kiukaasta kuului tasainen kovaääninen raksutus, joka pani epäilemään kaminan sisältävän pommin. Ehkä se ei sisällä sellaista, mutta yritä siinä saunoa kun ei omia ajatuksiaan kuule. Saunan päälle raikas suihku olisi poikaa, mutta suihkun vedenpaine ja veden virtaus oli sitä luokkaa, että suurin osa vedestä ehti haihtua ennen kuin se saavutti minut. Epäilen, että vedensekoittajan sisällä on lihasrappeumatautia sairastava astmaattinen hiiri, joka puhaltaa poskiinsa varastoimaa vettä sinne suikuletkuun. Hyvä että vettä säästetään, säilyy tämä pallo meillä taas sekunnin tuhannesosan pidempään.

Jatkan valittamista. Sijaisasunnon keittiö on varustettu laitteilla, joista Vantaankosken partaalla sijaitseva Tekniikan museo olisi varmasti kiinnostunut. Puoli vuotta induktioliettä on jättänyt minuun lähtemättömän jäljen ja on erittäin vaikea asennoitua käyttämään toivottoman hidasta valurautalevyistä ruokien pohjaanpolttajaa. Yritin kiehauttaa kattilallisen vettä, mutta ennen veden kuplimista ehdin unohtaa mitä varten vesi oli tarkoitus keittää. Ilmankos keittiössä oli munakellon sijaan kalenteri. Tai no ei oikeasti ollut, mutta olisi voinut olla. Kai sitä joskus saa vähän liioitella?

Alakerran vessan lavuaari lienee suunniteltu yksikätisille, koska kahta kättä sinne ei mahdu pesemään muuten kuin vuorotellen. Eipä tuolla kyllä vedenpainekaan riittäisi molempien käpälien yhtäaikaiseen kasteluun.

Kaiken tämän asumiskivan päälle Alhon Postikopla oli ilmeisesti kaapannut postivankkurit, koska meille ei ole jaettu postia kumpaankaan asuntoon moneen päivään. Maksullinen osoitteen tilapäismuutos on kai ollut liian vaikea toteuttaa siten, että posti jaettaisiin jompaan kumpaan asuntoon. Tämä ei sinänsä yllättänyt, onhan meiltä katkaistu postintulo aina ennenkin osoitteenmuutosten yhteydessä. Kyseessä lienee joku postikoplan traditio. En minä niistä laskuista niin, mutta kun ei edes Aku Ankkaa saa lukea ajallaan...

Nuo mainiot miehet tyköistuvissa suojapuvuissaan

Sisäilmatutkimus meni juuri sen verran pitkäksi, että ehdimme muuttaa asunnosta pois ennen kuin tutkijat ehtivät paikalle. Tänään ehtivät ja ajattelin jäädä tutkimuksen ajaksi asunnolle järjestelemään sinne jääneitä kamppeita, mutta en uskaltanut.

Meille marssi sisään kaksi valkoisin suojahaalarein ja hengityssuojaimin varustautunutta näytteenottajaa, jotka raahasivat mukanaan kylmälaukullisen näytemaljoja ja valtavan välinekärryn, jossa oli kaikenlaisia näytteenotossa tarvittavia hiloja ja vitkuttimia. Minulle kun ei nyt sattunut omaa Tyvek-pukua ja hengityssuojainta mukaan, en viitsinyt jäädä sotkemaan heidän näytteenottoaan. Sen verran ehdin näkemään prosessia, että toinen sedistä oli itse isoherra-näytteenottaja ja toinen enemmän apupojan roolissa. Näytteiden puhtauden vuoksi kertakäyttöhanskat vaihtuivat joka kerta, kun niillä oli johonkin koskettu. Samoin näyteastioiden sijoittaminen paperiliinoille edellytti näiden liinojen jatkuvaa vaihtamista. "Kello...käy! Käynnistä näytteenottoimuri! Vaihdoitko hanskat? Näytteenottoalueen välittömässä läheisyydessä ei saa liikkua enempää kuin on välttämättä tarpeen!..." Tulisin hulluksi, jos tekisin tuollaista työtä edes päivän.

Nuorempi näytteenottaja teki meille aikaisemmin kosteuskartoituksen ja vanhempi n-o puolestaan oli alan konkari, joten haastattelin häntä myös kuivausurakasta. Hänen mukaansa emme missään tapauksessa muuta tänä vuonna kotiimme. Hyvä tietää tämäkin. Odotankin jo Joulua Hellholessa.

Markalla saa markan tavaran

No nyt on sitten muutettu vahingoittuneesta luukusta pois!

Vakuutusyhtiö sai paskahalvauksen pyytämästäni muuttopalvelun tarjouksesta ja hankki tilalle halvemman firman. Vanhan viidakon sananlaskun mukaan markalla saa markan tavaran, ja niinhän siinä todella kävi. Tiistaiaamuna saimme kaksi reipasta nuorta miestä nojailemaan kuorma-auton kylkeen ja polttamaan tupakkaa. Ilmeisesti työehtosopimus kieltää jatkuvan tupakoinnin, koska seisojat pitivät välillä pieniä taukoja blaadaamisesta ja saivat näiden taukojen aikana pakattua kirjat ja osan astioista laatikoihin. Kellon lyödessä neljä pojat lopettivat tupakoinnin ja lähtivät koteihinsa, tai missä ikinä mahtavatkaan asustaa. Meillä oli edelleen kaikki lasten lelut pakkaamatta samoin kuin vaatteet ja osa astioista. Ja huonekalut suojaamatta. Ja yläkertaan remontin tieltä siirrettävät kamat edelleen alhaalla. Ja niin edelleen. Illalla pakkasimme minkä ehdimme ja jaksoimme, koska muuten muutosta ei olisi tullut mitään.

Keskiviikkona tupakkamiesten määrä tuplaantui. Kun viimeksi muutimme puoli vuotta sitten, olimme toki pakanneet kaiken valmiiksi ennen muuttopäivää. Tuolloin koko omaisuuden pakkaaminen muuttoautoon kesti vajaan tunnin ja alle kolmen tunnin kuluttua aloituksesta muuttomiehet saivat oman urakkansa päätökseen. Entä nyt, kun tavaraa oli vähemmän? Aamupäivä meni käytännössä pakkamiseen ja suojaamiseen. Puoliltapäivin kuorma oli valmis ja joskus ennen neljää purettu uuteen osoitteeseen. Tupakkamiehet ehtivät hetken auttaa keittiön aukipakkauksessa, mutta tuntien tullessa täyteen muuttohommat lankesivat taas meidän itse hoidettaviksi. Klo 23 katsoimme vaimon kanssa tehneemme tarpeeksi yhdelle päivälle ja avasimme erinomaisen Zinfandelin, jota menikin melkein koko pullo.

Tänään tuli kaksi uutta tupakkamiestä sinne vahingoittuneelle asunnolle siirtämään loput tavarat alakerrasta ylös remontin tieltä, mutta jonkin rekrytoinnissa sattuneen virheen vuoksi nämä eivät tupakoineet. Olin lentää hämmästyksestä takamukselleni tästä yllättävästä havainnosta. Mutta istu ja pala; nämähän saivatkin tavarat liikkumaan aivan kelpo vauhdilla yläkertaan. Jo on aikoihin eletty.

Kirjasin tekemiämme tunteja ylös; vaimolle 31 tuntia ja itselleni 25. Ei paha, kun kyseessä piti olla palvelumuuutto. Muistelen jonkun muuttofirman edustajan kertoneen, että periaatteessa palvelumuutto toimii niin, että asiakas voi vaikka tehdä pienen lomamatkan sillä aikaa kun muuttomiehet tekevät omat hommansa. Me olisimme ehkä ehtineet kaiken sen pakkaamisen lomassa matkustaa Käpylän lippakioskille kahville, mutta siitäkin olisi tullut huono omatunto. Ja huonoa omatuntoa en missään nimessä halua.

Muutto Hellholeen ja takaisin

Eilen saimme olohuoneen koristeeksi 80 muovista muuttolaatikkoa ja tänään aamulla muuttopalvelun sedät tulivat pakkaamaan omaisuuttamme em. laatikoihin. Huomenna jätämme kodille hyvästit muutamaksi kuukaudeksi ja asetumme netittömään ja telkkarittomaan sijaisasuntoomme. Vakuutusyhtiön ihanat filantroopit olisivat varmaan mielellään majoittaneet meidät maakuoppaan, jos sellaisia olisi ollut vapaana.

Jotain positiivista: Hellhole oli jokseenkin siistissä kunnossa. Jotain normaaleja asumisen jälkiä toki, mutta kaikki pinnat oli puunattu ja jopa ikkunat pesty. Eiköhän tuolla asu sen ajan kun on pakko.

Sisäilmatutkimus etenee vauhdikkaasti. Soitin viime viikolla kosteuskartoittajalle, joka lupasi selvittää asiaa ja palata viimeistään maanantaina. Ei palannut. Soitin tänään aamulla uudestaan kesken tehtävänjaon, ja kartoittaja lupasi palata ennen puoltapäivää. Ei palannut. Ehkä sitten ensi kesänä, jos ei sada?

Luoja auta, armahda

Vahingonkorvauskäsittelijä vastaa:

Hei,

Voimme vakuutuksen perusteella maksaa jonkun väliaikaisen nettiyhteyden, esim. DNA Oy:n / Welhon liikkuva laajakaista 13,90e/kk, avausmaksu 2,90e.

Plus TV -kortti ja tallentava digiboksi ei voida katsoa olevan sellaisia kuluja, jotka ovat vakuutuksesta korvattavia.

Kulut, jotka ovat vakuutuksen perusteella korvattavia, pitävät olla syy-yhteydessä vahinkoon (adekvaattisuusteoria). Syy-yhteyden arviointi perustuu yleiseen näkemykseen ja yleiseen arviointiin siitä, mitä asianomaisen olisi pitänyt tehdä tai olisi pitänyt jättää tekemättä, jotta seurausta ei olisi syntynyt. Syy-yhteyden adekvaattisuudella tarkoitetaan sitä, että vahinkoon johtaneista syistä otetaan ratkaisussa merkittävinä lukuun ainoastaan sellaiset, jotka ovat ennalta arvattavia. Syy-yhteyttä ei katsota olevan, jos teon tai laiminlyönnin ja aiheutuneen vahingon välinen yhteys on niin vähäinen tai etäinen, ettei sitä yleisen elämänkokemuksen perusteella voida ottaa lukuun.

Korkein oikeus on esimerkiksi ottanut kantaa syy-yhteyteen ratkaisussaan KKO 1981-II-73:

Liikenneonnettomuudessa loukkaantunut 6-vuotias lapsi joutui pitkäaikaiseen sairaalanhoitoon. Lapsen ainoa huoltoajan käyntejä sairaalassa pidettiin hänen hoidossaan tarpeellisina ja tästä aiheutuneitten kustannusten katsottiin olevan syy-yhteydessä vahinkotapahtumaan. Sen sijaan syy-yhteyden puuttumisen vuoksi ei maksettu korvausta niistä kustannuksista, jotka aiheutuivat lapsen huoltajan sairaalassa käyntien ajaksi huoltajan toiselle lapselle järjestystä kotihoidosta.  

Welhon kanavanpaketin ja digiboksin puuttuminen sijaisasunnossa, ei voida katsoa olevan sellaisia ennalta arvattavia seikkoja, jotka olisivat syy-yhteydessä aiheutuneeseen vesivahinkoon. Syy-yhteys on käsityksemme mukaan niin vähäinen, ettei korvausvelvollisuutta vakuutuksenottajalle synny.

Ystävällisin terveisin,

Etunimi Sukunimi

Korvausratkaisija

FENNIA

Tämän luettuani olen hieman hämmentynyt. Vesivahingosta johtuva muutto asuntoon, jossa meidän kaapelivermeet (netti ja tv) eivät pelitä, ei ole syy-yhteydessä vesivahinkoon? Me siis maksamme netistä ja telkkarista sijaisasumisen aikana, mutta emme saa vastaavaa palvelua, eikä tällä ei ole syy-yhteyttä vahinkoon? Tai jotain ennalta arvattavaa syy-yhteyttä, mitä ikinä tuo voikaan tarkoittaa. No, tarjosihan Ansku sentään hidasta nettitikkua. Se on varmasti kätevä liittää tuohon iPadiin, jolla vaimo surffaa.

Olen ehkä vanhanaikainen, mutta mielestäni tässä pitäisi olla kohtuuden lisäksi hieman suhteellisuudentajua. Koulutetut ihmiset käyttävät aikaansa tyhjänpäiväisistä asioista jankkaamiseen. Toimiva nettiyhteys maksaa jonkun kympin kuussa, plus avausmaksu ja todennäköisesti pieni laitemaksu Wi-Fi -modeemista. PlusTV-paketti koko ajalta alle satasen, antenniverkon boksi satkun tai kaksi. Vesivahingon korjaus tulee maksamaan kaikkinensa useita kymmeniä tuhansia euroja. Silti pitää tehdä pikkuasioilla kiusaa. Joudumme omasta kodistamme kuukausiksi johonkin hellholeen, jossa edes televisiosta ei voi katsoa muuta kuin ykköskanavan ajankohtaisohjelmia ja kakkoselta käsipalloa, sekin varmaan mustavalkoisena.