Tänään työmaalla odotti seuraava turmeltu kohde, josta ei oltu vaivauduttu kertomaan meille. Kaappirivin päässä olevasta päätylevystä oli kierretty ruuvi läpi ulos asti. Tuloksena vähemmän kaunis finni muuten sileässä ja kiiltävässä pinnassa.
Vahinkoja sattuu, mutta pitääkö vahingon jälkeen työntää sormi perseeseen ja olla hiljaa?
Päätylevyn saa hyvällä tuurilla suoraan keittiöliikkeen varastosta, mutta vaihto onkin hankalampaa. Koko kaappi on purettava, joka taas edellyttää kaapissa olevien uunin ja mikron irroittamista. Kaapin takaseinään on ruuvattu rimat ja niihin eteisen seinänä toimiva kipsikartonkilevy. Jos vastamaalattua gyproc-seinää ei halua purkaa, on purussa ja uudelleenkasauksessa käytettävä luovia kikkoja. No, ei ole minun murheeni. Paitsi että on, koska työ viivästyttää muuttoa tai se tehdään meidän jo asuessa kotonamme.
Mitä tästä voi oppia? Ettei 18 mm levyyn kannata kiertää 20 mm ruuvia? Että asiakasta saattaisi vituttaa vähemmän, jos virheet kerrottaisiin ennen kuin asiakas huomaa ne itse? Että keittiön asennustyötä ei kannata tehdä vasemmalla kädellä ja takki auki (paitsi jos on vasenkätinen, jolloin oikealla)? Hyi helvetti mikä assosiaatio tuostakin tuli, vieläpä meidän keittiössä.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, kuten Antero Viherkenttä tapasi sanoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti