Valomerkki ja viimeinen kalja

Kas niin, vesivahinko alkaa olla taputeltu. Remonttimiesten särkemä keittiön työtaso puuttuu vielä ja samaan piikkiin täytyy näemmä panna yksi rikottu pakastin. Jätin tänään vakuutusyhtiölle vaatimuksen vahingon ja remontin aiheuttamista kuluista, joita ei ole muuten saatu katettua. Nettiyhteys sijaisasuntoon, veden tärvelemä laatikosto ja sen sellaista - myös muuttoihin käytetty oma aika pitäisi saada kompensoitua jotenkin. Vakuutusyhtiö kuittasi ilmoituksen vastaanotetuksi ja lupasi käsitellä pian. Muuttofirman ryssimistä huonekaluista olen jättänyt vaatimuksen kotivakuutukseen.

Vaikka ei saisi puhua ryssimisestä, Mainonnan eettisen neuvoston tuoreen päätöksen mukaan termi on omiaan halventamaan kansanryhmää. Tuntemattomassa Vanhala korjasi puskaryssän "pensasneuvostoliittolaiseksi", joka on selvästi viimeisen päälle poliittisesti korrekti termi. Sitäpaitsi niistä huonekaluja pihalle paiskoneista peitenimi Kuljetus Rene Oy:n muuttomiehistä vain yksi oli ryssä. Yksi lieni entisen Jugoslavian alueelta ja kolmas - no, antaa olla. Yritän vain osoittaa, että käytän "ryssiä" -verbiä sen kansallisiin ominaisuuksiin viittaamattomassa muodossa, vapaana negatiivisista arvolatauksista. Eivätkä muuttomiehet niitä kalusteita NIIN pahasti käsitelleet, huonoimpaankin kuntoon mennyt on parempi kuin uusi venäläinen. Tai siis...

Sijaisasunnon siivous luovutuskuntoon oli yllättävä ponnistus. Siihen meni kahdelta hengeltä yli neljä tuntia. En kerro likaisia yksityiskohtia, mutta sanotaan vaikka niin, etteivät aiemmat vuokralaiset ole ihan kaikkea siivonneet vimpan päälle. Emmekä me älynneet juuri reklamoida sotkuista, vaikka se kai kuuluu vuokralla asumiseen. Nyt on siistiä. Saisi kotoakin kaiken remonttipölyn samalla tarkkuudella pois...

Päivitän vielä vakuutusasiat sitä mukaa kun niitä ratkotaan. Muuten tämä on aika lailla tässä. Valomerkki on annettu eikä anniskelua jatketa, mutta ostetut juomat saa nauttia loppuun.

Paska reissu mutta tulipa tehtyä

Viime tiistainen muutto alkoi lupaavasti, kun muuttomies aamulla soitti ovikelloa ja hyvien huomenien sijaan manasi jotenkin näin: "sata laatikkoa ja kaikki huonekalut...tää homma menee ihan perseelleen". Ilmeni, että poikien kuorma-auto ei mahtunut pihaan joten kamat piti kantaa tihkusateessa noin sadan metrin matka sinne autolle.

Kaikki saatiin autoon ja jopa sijoilleen kotiin. Purkuvaiheessa muuttomiehet torsivat ensin keittiön pöytätason ja pudottivat samaan syssyyn lasin lattialle, eikä kukaan meinannut osata käyttää pölynimuria niiden sirujen siivoamiseen. Myöhemmin havaitsimme nojatuolin jalkojen raapiintuneet aivan kauheaan kuntoon ja ruokapöydän kuudesta tuolista puolet oli pyöritelty pitkin pihaa siihen malliin, että ne ovat entisiä. Muuttomiehen ei varmaan tarvitse olla ihan ruudinkeksijä, mutta olisiko jonkinlainen asiakkaan omaisuuden kunnioitus mahdollista?

Heitin noista särjetyistä kamoista rekkulaa muuttofirmaan ja vastaus tuli nopeasti: eivät he korvaa, meillähän on kotivakuutus. Kokeillaan nyt sitten mitä vakuutusyhtiö niistä sanoo. Muuttofirman omistaja oli sitä mieltä, ettei kotivakuutuksen omavastuukaan jäisi heidän piikkiinsä, mutta tästä olen vahvasti eri mieltä. Jonkinlainen aiheuttajavastuu lienee edelleen olemassa. Jäi aika paska maku tuosta muuttohommasta. Eikä palvelumuutto pelannut nytkään aivan täydellisesti, vaikka suoritus oli huomattavasti viime kertaista parempi. Tästä on kuitenkin vielä matkaa siihen ideaan, jolla palvelumuuttoja on markkinoitu "lähde lomalle ja me muutamme puolestasi". Paskan marjat. Pitäisi olla "tee saatanasti hommia ja me särjemme tavarat puolestasi".

Hellholesta oli kuitenkin kiva päästä kotiin. Jääköön reissun varjopuoliksi rikottuja huonekaluja ja älytön määrä tavaroiden siirtelyyn käytettyä omaa aikaa, mutta tuo sijaisasuminen vitutti ihan koko ajan.

Murskatkoon väkipyörä kalloni

...jos joudun ensi viikon jälkeen jalallani astumaan tähän sijaisasunnon kuvatukseen. Syysmyrskyt pitävät sellaisia tansseja peltikatolla, että kuolleetkin heräisivät henkiin - meidän herkkäunisten vielä elävien kirjoissa olevien heräämisestä puhumattakaan. Ja turha yrittää syyttää piipun pellityksiä, sellaiset on tiettävästi tiili- ja bitumikatoillakin, vaan eivät rämise.

Sata muuttolaatikkoa odottaa pakkaajiaan, 50 olohuoneessa ja saman verran ulko-oven vieressä kuistilla. Tällä kerralla odotan muuttoa suurella ilolla ja innolla. Pääsemme Hellholesta takaisin kotiin. Palveluiden äärelle, koulun lähelle, riittävän lämmön ja kohtuullisen vedenpaineen jakelualueelle. Ja hei, ei unohdeta maikkarin junioria ja maxia.

Onhan tässä rikastuttu muutamalla kokemuksella. Vuokralla asuminen on yksi. Odotan jännityksellä asunnon lopputarkastusta ja sitä, mitä asunnon vioista vuokranantaja yrittää uittaa meidän piikkiimme. Onko uuni riittävän siisti, entä lattiakaivot? Tullessamme uuni näytti siltä kuin siinä olisi viimeiset kymmenen vuotta paistettu kalkkunoita elävältä. Muistelen lähettäneeni vuokranantajan edustajalle ympäripyöreän viestin "likaisesta uunista", mutta olisiko pitänyt reklamoida voimakkaammin? Pitäisikö ikkunat pestä? Liesituulettimen rasvasuodatin puhdistaa? Onko Paavi katolinen?

Olen kasvanut henkisesti niin paljon, etten enää pidä "oma koti kullan kallis" ja "kotini on linnani" -tyyppisiä lausumia kliseinä ja latteuksina, vaan viisaina ja kaukonäköisinä havaintoina elämästä. Kotiin on ehkä moni kuollut, vaan mikäpä siinä on vaipua ikiuneen oman tuvan rauhassa. Kaukana kavala maailma, vielä kauempana kamala Hellholen sijaisasunto, kuten muuan Aleksis Kivi tapasi sanoa kulta-aikoinaan, ennen deliriumharhoja ja concordia helveteä.

Otsikko ei ole lainattu Aleksis Kiven ajatuksista, vaan Rakham Punaisen Aarteesta, jossa se istutettiin kavaljeeri Francois de Haddocin suuhun. Kelpo kavaljeeri oli tuon huudahtaessaan kaukana kotoa Moulinsartista. Näin klassikkokirjallisuuskin on puolellani tässä kodon, uskonnon ja isänmaan ylistyksessä.

Muuttoja ja muuttoja

Kuten lokakuun alussa kirjoitin, ei muutto sijaisasuntoon sujunut niin kuin elokuvissa. Otsikko taisi tuolloin viitata muinaiseen rahayksikköön ja sen arvoon vaihdannassa. Nyt näyttää pahasti siltä, että olin tuolloinkin väärässä - kuten niin monella muulla kerralla.

Kävi nimittäin ilmi, että halvallakin voi saada hyvää. Tänään oli paluumuuttomme ensimmäinen osa, jossa kotimme yläkertaan varastoidut tavarat siirrettiin alakertaan ja aseteltiin paikoilleen. Viime kerrasta viisastuneina pyysimme muutosta tarjousta muualta kuin vakuutusyhtiön virallisena yhteistyökumppanina toimivalta Grundellilta, jonka homma kusi pahasti.

Kuljetus Reen Oy on muuttanut meidät kerran aikaisemmin ja silloin kymmenen pisteen arvoisesti. Sieltä tarjous, joka näyttäisi olevan samaa tasoa Grundellin kanssa. Vakuutusyhtiö hyväksyi tarjouksen, kenties siksi kun annoin heille palautetta Grundellista, eikä se palaute ollut järin hyvää.

Takaisin tämän päivän aamuun. Sovittuun aikaan ulko-ovella oli kaksi Reenin muuttomiestä, jotka eivät Grundellin malliin pistäneet tupakaksi, vaan käärivät hihansa ja kävivät töihin. Jeesasin hetken kirjahyllyn kokoamisessa, vaikka sekin olisi sujunut ilman apuani. Kaverit suojasivat kulkureitit, lemppasivat muuttolaatikot alas, purkivat tavarat ja asettivat ne paikoilleen. Ilman röökiä. Eivät särkeneet mitään. Eivät edes pakkauspapereita tai -teippejä jättäneet lojumaan, vaan pakkasivat roskat siististi jätesäkkiin. Lopuksi heittivät Grundellin laatikot pihalle odottamaan noutoa.

Toivottavasti samat jepet hoitavat varsinaisen muutonkin. Kun muuttaa samana vuonna kolmatta kertaa, voi kai jo hyvällä syyllä arvostella muuttopalvelun tasoa. Joten jos haluat hyvän muuttofirman, voin lämpimästi suositella Kuljetus Reeniä. Ja ei, minulla ei ole sponsorisopimusta heidän kanssaan. Kaikki rahaliikenne tässä jutussa kulkee -kuten yleisesti tiedetään- vakuutusyhtiön ja putkifiman kautta. Speaking of which, asuntomme edelliset omistajat olivat kuulleet vesivahingostamme ja kysyivät spontaanina ensikysymyksenä oliko kyseessä tämä (nimi muutettu tunnistamisen vaikeuttamiseksi:) Pikalan Putki Oy? Ovat kuulemma saavuttaneet kyseenalaista mainetta tunaroimalla putkityöt erään suuren rakennusliikkeen useammassakin kohteessa. Näin minulle kerrottiin, mutta tiedä hänestä. On siis olemassa muuttofirmoja ja muuttofirmoja, sekä putkiurakoitsijoita ja putkirunkkareita. Valitkaa kuten haluatte, itselläni on nyt selvät preferenssit.


Hupsis, peitenimellä "Pikalan putki" hakukone Goooogle kysyy: "tarkoititko..." ja ehdottaa lähes samannimistä ihan oikeaa putkifirmaa. Omituinen yhteensattuma, josta ei tule vetää hätiköityjä johtopäätöksiä.

Niin tai näin, aina väärin päin

Kehuessani jotakuta tekee tämä seuraavana päivänä jonkin kamalan tollontyön, kun taas haukut saaneet osoittavat kritiikin ennenaikaiseksi tai kokonaan vääräksi.

Keittiön skrubu oli korjattu kaikessa hiljaisuudessa vaihtamalla sivuseinä uuteen. Muutkin moitteenalaiset seikat näyttivät olevan kuosissa, kun äsken tein pikaisen tarkastuksen. Alakerran korjaustyöt ovat loppusiivousta vaille valmiit. Reilun viikon kuluttua pääsemme takaisin omaan kotiin.

Tyylipisteitä voin jakaa vielä muutamassa lajissa, kuten muutossa, vakuutusyhtiön korvauspolitiikassa ja loppusiivouksessa. Edellä kerrotun logiikan perusteella nämä pitäisi haukkua etukäteen aivan pystyyn, jolloin ne kaiken järjen mukaan menisivät nappiin - ja minä olisin jälleen ollut väärässä. Ehkä palaan näihin sitä mukaa kun työt tulevat tehtyä.

Muutama kuva kertoo nykytilasta:

En se minä ollut!

Kävin aamulla työmaalla kysymässä remppamiehen näkemystä kaapin ulkopinnassa olevasta syylästä. Vastaus oli hyvin kryptinen, mutta jäin siihen käsitykseen, että joku muu olisi ollut mukana kokoamistyössä. Hän ei itse siis ollut vastuussa asiasta.

Työnjohtaja soitti muutaman tunnin kuluttua ja oli yhtälailla sitä mieltä, ettei vika ole heidän. Ehkä joku muu on käynyt kiristämässä uunin kiinnitysruuvin siten, että se on korkannut pinnasta läpi? Ehkä meillä käy joku mystinen ruuvienkiristelijä?

Jos remppafirman tehtävänä on purkaa, kuivata ja kasata kämppä, niin mahdolliset vahinkosattumukset tulisi hoitaa yhtä suoraselkäisesti kuin varsinainen remontti. Minua ei ihan aidosti kiinnosta kuka sen ruuvin kiristi millin liikaa, kyse on kuitenkin ollut vahingosta. Vahingot korjataan, siinä se. Ei tarvita inkvisiota selvittämään syyllisyyskysymystä, joka sekin on sinänsä hyvin yksinkertainen: tekijä vastaa. Remppafirma on tässä tapauksessa ainoa tekijä, joka keittiössä on huseerannut. Vaihtakaa sivuseinä ja homma on kuosissa.

Ammattitaito on tekemisen perusedellytys, mutta se ei yksin riitä. Myös asiakaspalvelun perusperiaatteet tulisi hallita.

Paskaksi vaan kun ei ole omaa, osa 2

Keittiön turmellun työtason tilalle tilattiin pikavauhtia uusi, toimitusaika on 5-6 viikkoa. Ilmeisesti homma aloitetaan täyslaminaattitason valmistukseen käytettävän öljyn pumppaamisella maaperästä?

Tänään työmaalla odotti seuraava turmeltu kohde, josta ei oltu vaivauduttu kertomaan meille. Kaappirivin päässä olevasta päätylevystä oli kierretty ruuvi läpi ulos asti. Tuloksena vähemmän kaunis finni muuten sileässä ja kiiltävässä pinnassa.

Vahinkoja sattuu, mutta pitääkö vahingon jälkeen työntää sormi perseeseen ja olla hiljaa?

Päätylevyn saa hyvällä tuurilla suoraan keittiöliikkeen varastosta, mutta vaihto onkin hankalampaa. Koko kaappi on purettava, joka taas edellyttää kaapissa olevien uunin ja mikron irroittamista. Kaapin takaseinään on ruuvattu rimat ja niihin eteisen seinänä toimiva kipsikartonkilevy. Jos vastamaalattua gyproc-seinää ei halua purkaa, on purussa ja uudelleenkasauksessa käytettävä luovia kikkoja. No, ei ole minun murheeni. Paitsi että on, koska työ viivästyttää muuttoa tai se tehdään meidän jo asuessa kotonamme.

Mitä tästä voi oppia? Ettei 18 mm levyyn kannata kiertää 20 mm ruuvia? Että asiakasta saattaisi vituttaa vähemmän, jos virheet kerrottaisiin ennen kuin asiakas huomaa ne itse? Että keittiön asennustyötä ei kannata tehdä vasemmalla kädellä ja takki auki (paitsi jos on vasenkätinen, jolloin oikealla)? Hyi helvetti mikä assosiaatio tuostakin tuli, vieläpä meidän keittiössä.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, kuten Antero Viherkenttä tapasi sanoa.