Suomalaisessa kansanperinteessä on koko joukko sanontoja ja vertauksia kuvaamaan pettymystä. Eräs osuvimmista vertauksista on verrattain uutta alkuperää ja kuvaa tilannetta, jossa pääsee ensin nauttimaan jostain hyvästä, kunnes karvas pettymys iskee vastaan. Tarkoitan tietenkin vertausta tikkarista, joka odottamatta kiskaistaan suusta niin että hampaissa kolahtaa.
Vesivahingon kauan odotettu kosteusmittaus toimitettiin, kuten olen aiemmin kertonut, tiistaina 23.8., ja raportti luvattiin torstaihin 25.8. mennessä valmiiksi. Ei valmistunut. Kartoittaja oli ensin hetken sairaana, sitten hän priorisoi jonkun muun vahingon meidän raporttimme edelle ja vietti pari päivää jossain kellarissa. Soitin hänelle eilen ja silloin lupaus oli toimittaa raportti tänään minulle ja vakuutusyhtiöön. Siis viikon myöhässä.
Tikkarivertaus toteutui. Raportti luvattiin ja vakuutusyhtiö puolestaan lupasi panna rampan kalkattamaan heti kun raportti saapuu. Tikkari suuhun. Ja samantien joku kiskaisi tikkarin pois, kertomalla ettei raportti ole valmis. Eikä vakuutusyhtiö tietenkään tee mitään, koska heillä ei ole tuota arvokasta dokumenttia.
Eilen vakuutusyhtiön edustaja, jolle olen päivittäin soitellut, kertoi kuitenkin välittäneensä meidän tietomme sijaisasuntoja välittävään yritykseen. Ottaen huomioon tähän astiset tapahtumat, en jaksa nyt innostua aivan tolkuttomasti. Sitä paitsi välitysfirman nimestä tulee mieleen slangitermi ruotsalaiselle juhannussalolle - siis erektiolle. Ei tullut tikkaria, tuli pelko siitä, että meitä tuupataan kuivana kakkoseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti