Vuosipäivä

Tasan vuosi sitten vesimassat huuhtoivat kotimme alakerran läpi. Kuukausien remontti sijaisasumisineen ja vakuutusyhtiön kanssa käytyine nokkapokkineen on enää kaukainen muisto tai paha uni. Jotain on jäänyt muistilokeroihin, paljon enemmän olisin jo unohtanut ellen olisi pitänyt tapahtuneista kirjaa tämän blogin muodossa.

Välilasku näyttää tältä:
- varmista että käyttämälläsi urakoitsijalla on toiminnan vastuuvakuutus. Koskee putkiliikkeitä yhtä hyvin kuin sähkäreitä tai vedeneristäjiäkin.
- pidä kirjaa sovituista ja tehdyistä työvaiheista. Valokuvaa työtä sen edistyessä.
- vahingon sattuessa muista, että vakuutuksen tehtävänä on korvata vahingot. Kaiken aineellisen saa korjattua.
- vahingon satuttua pidä kirjaa siitä, kenen kanssa olet sopinut mitäkin vahingon tarkastamisesta, korjaamisesta ja korvaamisesta.
- kaikki yrittävät päästä hommistaan mahdollisimman helpolla. Siksi kannattaa tarjota valmiita ratkaisumalleja jos päätökset viipyvät.
- vahingonkorvausoikeudessa on täyden korvauksen periaate. Vahingonkärsijä on saatettava siihen asemaan, jossa olisi ollut ilman vahingon sattumista. Oma myötävaikutus vahinkoon voi alentaa korvauksia. Esimerkkinä täyden korvauksen periaatteesta on se, että kaikki pintamateriaalit on uusittava samaan tasoon kuin ennen vahinkoa.
- vahingosta ei saa aiheutua kohtuuttomia välillisiä kustannuksia. Esimerkiksi muuttokustannukset on korvattava. Samoin omasta ajankäytöstä voi perustellusta syystä saada korvausta.
- uhkailu, kiristys ja lahjonta ovat mainioita neuvottelukeinoja myös aikuisten kesken.
- sosiaalisen median teho painostuskeinona on hyvä, mutta näköjään kaikkia ei puristele negatiivinen julkisuus.

Paluu rikospaikalle

Huomaan että helmikuun jälkeen on ollut hiljaista. Kun asiat ovat hyvin, ei niistä ole tarvetta kertoa. Kääntäen tämä tarkoittaa sitä, että kirjoittaminen on merkki jonkin vesivahingon aiheuttaman harmin manifestoutumisesta.

Kerroin lokakuun viimeisenä päivänä remppamiesten tehneen alun toista päivää paikkapaloja kipsi- ja lastulevyseiniin, joista oli kosteuden poistamiseksi leikattu alhaalta 20 cm siivut pois. Tämän jälkeen paikkapalojen saumoja kitattiin, hiottiin, kitattiin, hiot... Tai no, lukekaa itse sieltä mainitsemaltani päivältä. Nimenomaiseen kysymykseeni lopputuloksen kestävyydestä vastattiin, että ei kerrassaan mitään huolta. Ei niin mitään. Saumat eivät irvistele tahi porsi sen paremmin nyt kuin myöhemminkään. Tämän olen kertonut 1.11. kirjoituksessani.

Koska yksi kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa (huomaan käyttäneeni tätä latteutta ennenkin), näytän kahdella kuvalla mistä kenkä nyt puristaa. Levysauma hammastaa ja oviaukon lista irvistää ilkeästi. Kuvat ovat tekstin lopussa.

Näiden visuaalisten pikkuharmien lisäksi eteiseen tulee kellarin hajua. Lähetin tästä PK-Kuivaukselle viestin, mutta he eivät vaivautuneet vastaamaan lainkaan. Toisen kuivausfirman kaveri kävi vilkaisemassa ja vahvisti epäilyni: sähköjohtojen nousukohta lattiavalun läpi on tiivistämättä ja haju tulee talon alta. Ei vaarallista eikä merkki mistään vauriosta, mutta toki korjattava. Hajua ei ollut ennen vesivahinkoa ja tuo johtojen nousukohta oli remontin aikana auki, joten jotenkin panisin tämän PK-Kuivaus Oy:n piikkiin. Ja tietysti Pakilan Putki Oy:n, jonka mainio putkirunkkari vesivahingon alunperin aiheutti.

Tästä päästään aasinsillalla asiakassuhteiden hoitamiseen. Arvatkaa onko Pakilan Putki missään vaiheessa pahoitellut aihettamaansa vahinkoa ja kaikkea harmia mitä siitä seurasi? Eipä tietenkään. Entä onko PK- Kuivauksesta soitettu ja kysytty onko kaikki kunnossa, saati pahoiteltu niitä heidän remppamokiaan? No ei.

Kun teetimme saunaremontin, tuli remppafirman pomo selvittämään meille veloitusperusteet ja toi tullessaan pullon Veuve-Clicquot shampanjaa ja nipun laadukkaita pyyhkeitä. Maksoiko paljon suhteessa 16.000 €:n remonttiin? Ei. Tuliko hyvä mieli? Tuli. Vaikka tuo remppa meni niin upeasti, että sen suhteen oli jo ennestään hyvä mieli. Shampanja oli piste i:n päälle.

Paistaa se päivä risukasaankin

Täytyy nostaa hattua Kvikin asennuspalvelulle, joka kävi oikaisemassa keittiön kaapit, ovet ja tasot. Kaksi jeppeä teki puoli päivää töitä, ja PK-Kuivauksen jäljet saatiin siistittyä.

Kvik osoitti taas sen, että muissa Pohjoismaissa osataan jälkimarkkinointi huomattavasti kotimaisia puulaakeja paremmin. Aikaisemmin minuun on tehnyt vaikutuksen Gigantin ja Ikean helpot takuu- ja palautuskäytännöt. Kvikistä tuli ensin työnjohtaja katsomaan mitä korjataan, sitten korjaukset vahvistettiin sähköpostitse, tehtiin aikataulussa ja lopuksi tuli vielä sähköposti, jossa varmistettiin sovittujen korjausten asianmukainen suorittaminen.

Kaiken tämän hyvyyden jälkeen on ikävä huomata, ettei pakastin toimi vieläkään. Korjaaja tulee ensi viikolla. Katsotaan olisiko kohta jo syytä panna koko laite vaihtoon.

Vesivahinko jättää jälkensä. Näimme vaimoni kanssa peräkkäisinä öinä hyvin samankaltaista unta vakavasta kattovuodosta. Vaikka vahinkoasian käsittely on varmasti karaissut ja kasvattanut minua ihmisenä, en ihan heti halua uutta karaisevaa ja kasvattavaa prosessia - tekisi se minusta kuinka tahansa hyvän ihmisen.

Sutta ja sekundaa

Eihän se pakastin sitten saavuttanut oikeaa lämpötilaansa pari viikkoa sitten tehtyjen korjausten ja säätöjen jälkeenkään. Vatupassi, remppakielellä tuttavallisesti passi, kertoi syyn: kaapit on asennettu niin vinoon, että koneita ei saa suoraan. Lisäksi kalusteovien säädöt on tehty päin Haaviston harrastekenttää, enkä tarkoita kuplafolkkareita.

Päädyimme remppafirman työnjohtajan kanssa siihen, että keittiöfirma jatkaa talkoita tästä eteenpäin. Remppafirman timpureilla kun ei näytä riittävän ammattitaito - mikä on hyvin erikoista, kun minä sain keittiön alunperin tehtyä kerralla kuntoon ihan juristin koulutuksella.

Saimme keittiöfirman työnjohtajan paikalle viime viikon lopulla. Kaappien suoristaminen olisi muutaman tunnin työ, ja kodinkoneiden uudelleenasennus säätöineen siihen vähän päälle. Vähän sitä kaveria ihmetytti koneiden säätöosien puuttuminen, remppafirman pojat olivat nakanneet oudonnäköiset muovitiittulat kyselemättä mäkeen. Enemmän ihmetytti toisen pöytätason asento, joka passilla paljastui aivan mutkalle asennetuksi - tiskialtaan kehys ei ole kunnolla kaappirungon sisällä vaan osittain päällä, joka voi aiheuttaa jopa koko tason murtumisen myöhemmin. Sen korjaaminen onkin tietysti isompi juttu.

Keittiöjeppe lupasi lähettää minulle vahvistettavaksi vikalistan ja tehdä sen jälkeen remppafirmalle tarjouksen korjaamisesta. Sitä odotellessa...

Vesivahingosta on nyt puoli vuotta, eikä kaikki ole vielä kunnossa. Tästä tuli yllättävän pitkä projekti. Olisiko ennen lumien sulamista mitään toiveita saada keittiötä kondikseen?

Olishan toi kannattanu tehä kerralla kuntoon

Otsikko on lainaus remppamieheltä, kun hän kävi korjaamassa yhtä aiempaa räpellystään. Lausunto tuli taas kerran mieleen tämän päivän työn tuloksia katsellessa. Remppamies manasi kylmäkalusteiden kaappien runkojen olevan aivan vinossa joka suuntaan, mutta yritti saada pakastimen oven shimmattua jotenkin kohdilleen.

Ulkonäöllisesti työ ei ainakaan onnistunut. Ovi on vinossa ja aivan eri linjassa muiden ovien kanssa. Oven avaaminen paljastaa sellaisia remppamiehen erikoisia, että niitä ei varmaan voi ihan selvin päin tehdä. Tai voi, mutta miksi tehdä kakkakepposia, kun tähän mennessä pitäisi olla jo selvää, että meillä ne eivät mene läpi.

Kuvat kertovat mikä toteutuksen visuaalisessa puolessa mättää. Teknisesti homma on kunnossa, jos pakastin nyt toimii kunnolla. Tällä hetkellä ei näytä siltä, mutta antaa sen nyt jäähtyä rauhassa yön yli. Jos se on jäähtyäkseen.

Close, but no cigar

Eihän tämä vieläkään ole finaalissa, vaikka hetken mokomaa kuvittelin. Pakastin on oikutellut remontin jälkeen koko ajan ja reklamoinkin siitä aluksi remppafirmaan. Heidän mielestään asia ei heille kuulunut.

Pakastin on alle vuoden ikäinen kalusteisiin integroitu malli ja sellaisena aika tarkka oikealle asennukselle. Pyysin kuitenkin huoltoliikkeestä takuuhuollon, joka tehtiin eilen. Huoltomies sanoi asennuksen olevan viturallaan, mutta vaihtoi laitteeseen kuitenkin lämpimikseen uudet aivot.

Hyvä? Eipä kuitenkaan. Eihän se pakastin kylmene vieläkään. Pyysinpä sitten remppafirmaan korjaamaan kätöstelynsä, mutta ainakaan juuri nyt sähköpostiini ei ole vastattu.

Eikö tämä koskaan lopu?

Naamavippi vakuutusyhtiössä?

Pashaistimainen meininki jatkuu. Remppafirma kävi vaihtamassa rikkomansa työtason ja paikkasi samalla toisen röpöstelynsä. Pahoittelivat vielä vaivaa. Sen päälle tuli jymy-yllätys, kun kotivakuutus korvasi muuttovauriot hakemuksen mukaan, eikä edes niistänyt omavastuuta. Hakemuksen mukaan! I'll be damned. Vaimo epäili, että minulla on ensimmäistä kertaa elämässäni naamavippi - vakuutusyhtiöön!

Elokuun puolivälissä sattunut vahinko on nyt kokonaan hoidettu. Toivottavasti seuraava vahinko ei koita ihan heti. Vaimon Facebook-päivityksiä lukevat ymmärtävät mitä tarkoitan ;-)

Unelmia ja toimistohommia

Tämä on varmasti unta, mutta älkää herättäkö minua. Uni on nimittäin hyvä. Siinä vakuutusyhtiö teki myönteisen korvauspäätöksen erinäisistä muuttoon ja sijaisasumiseen liittyneistä kuluista, vieläpä todella nopeasti.

Eikä siinä kaikki. Oman asunnon korjaustöistä vastannut firma ilmoitti tulevansa asentamaan uuden työtason keittiöön sen rikotun tilalle. Lupailivat tulla ensi viikon alussa.

Kuten unissa usein, myös tässä on oma absurdi vivahteensa. Unessa pakastin vioittui keittiön purku- ja kasausvaiheessa. Pitihän se kuljettaa remontin ajaksi muiden keittiöstä purettujen kalusteiden kanssa jonnekin remppafirman varastoon. Pakastimen rikkoutuminen ei sinänsä ollut absurdia, vaan se, miten remppafirma siihen suhtautui. Unessani firman kymppi sanoi, ettei asia ole heidän vastuullaan - saati että se olisi isosti kiinnostanutkaan. Anteeksi vain, mutta jos uusi pakastin ei toimi sen jälkeen kun remppafirma on temunnut sen kanssa, niin kenenhän vastuulla asia olisi?

Unessa päätin tilata laitteelle takuukorjauksen. Siinä kai selviää, jos laitetta on käsitelty väellä ja vallalla.

Odotan unen vielä jatkuvan onnellisesti. Kotivakuutuksessa on nippu muuttovahinkoja käsittelyssä, kuten olen jo kertonut. Niillekin soisin positiivisen ratkaisun.

Siteeraan Tommi Korpelan esittämää hahmoa Studio Julmahuvissa: "en tiedä näenkö mä unta vai kahminko mä lunta. On mahtava meininki!"